Lähdin netistä etsimään erilaisia bloggaus palveluita, koska tuli taas tarve kirjoittaa. En edes muistanut, että olen tehnyt tänne tunnukset. Noh hyvä, kun löytyivät :) Ehkäpä osaisin kirjoittaa tänne jatkossakin.

En muista ollenkaan milloin tai miksi olen tämän blogin tänne luonut.

Joka tapauksessa edellisestä postauksesta on hyvin piiiitkä aika. 

Mitä elämääni nyt kuuluu?

Asun edelleen kotikotona, en ole vieläkään päässyt pois. Vaikka tarve olisi, mutta eihän se asunto tyhjästä silmien eteen tule. Pitäisi etsiä asuntoa aktiivisesti, hakea kelalta ja sosiaalitoimelta tukia. Jotta pääsisin itsenäisen elämän alkuun. Se vain on kovin hankalaa, kun täytyisi kaikki tehdä salassa toiselta vanhemmalta.

Koulussa, lukion toisella luokalla käyn. Ote lipsuu, pahasti. Luokkani on paras tähän mennessä olleista. Tässä luokassa voin olla lähes aito itseni. En kuitenkaan tarpeeksi aito itseni. Olen puhjennut ns. kukkaan tällä luokalla. (Olen yksityislukiossa, jossa on luokat.) Nykyään minä uskallan avata suuni ja puhua. Minä nauran, osallistun jne. Jokin mättää kuitenkin pahasti. En jaksaisi nousta joka aamu kellon soittoon. Saan raivo-, itku- ja paniikkikohtauksia aamusta, kun täytyy lähteä kouluun. Yritän aina rauhoittua. Usein onnistunkin siinä, mutta raivokohtauksia meinaan saada koulussakin. Silloin kun tälläinen raivokohtaus meinaa iskeä koulussa minä juoksen ulkoilmaan, jos siihen vain on mahdollisuus. Piirrän tai kirjoitan. Satutan itseäni huomaamattomasti (puren, raavin tai tukistan itseäni). Olen alkanut lintsaamaan uudestaan. Ei se ole vielä tullut tavaksi, mutta milloin se tulee tavaksi? Minä en tiedä. Koulu kyllästyttää, pelottaa ja vituttaa. En kertakaikkiaan tiedä miten selviän sen kaiken työtaakan alla. Mitään hyviä numeroita minä en saa. Numeroni ovat tippuneet huomattavasti.  Opettajienkaan kanssa ei mene kovin hyvin, he ovat alkaneet kohdella minua oudosti. Onneksi on enää kaksi päivää koulua ja sitten alkaa lähes kolme viikkoa kestävä joululoma<3

Joululoma on ihanan pitkä. Menen toiseen kaupunkiin koko lomaksi, toiselle vanhemmalleni. Sille rakkaammalle ja ihanamme vanhemmalleni. Aion vaeltaa koirien kanssa metsässä, siellä päin suomea on sentään kunnollisia metsiä. Toisin kuin täällä missä asun. Aion istua kylmässä ja lumisessa metsässä monta tuntia. Katsella puita,niiden kauneutta, lunta. Hengittää kylmää talvi-ilmaa sisään ja ulos. Kuunella puiden puhetta, puhua puille. Meditoida metsässä. Olen tänä talvena vasta alkanut pitää talvesta, sen pakkasista. Vielä viime vuonna minä suorastaan vihasin talvea, mutta nyt minä pidän talvesta :)

Joululomalla aion myös nähdä kahta erittäin tärkeää ihmistä, sekä muutamia sukulaisia. Sukulaisia en haluaisi yhtään nähdä. Arvostelevat taas, mutta siinähän arvostelevat. En piittaa muiden mielipiteistä. Tiedän olevani omalaatuinen yksilö ja olen ylpeä siitä. Rakastan ja vihaan itseäni, molempia.

Itse joulusta minä en pidä. En sen materialismista, en sen tekopyhästä tunnelmasta. En niistä perinteistä... Ei en pidä yhtään, mutta olisiko tämä joulu parempi?

En ole seurustellut enää pitkään aikaan. En tyttöni kanssa, en myöskään kenenkään miehen kanssa. Olen päässyt kuiville, jo erosta tyttöystävääni. Toki minä mietin välillä mitä hänelle kuuluu? jne, mutta en ikävöi tms. Meillä molemmilla on omat elämät. Se oli vain puolivuotta elämästä, kokemus. Seurustelun ja parisuhteen opettelua. Ei kai kukaan teini voi seurustella vakavasti ja tosissaan? Ainakaan nykyaikana. Seurustelusuhteen sijaan minulla on seksisuhde. Itseäni 5 vuotta vanhempaan mieheen. Se ei alkanut seksisuhteena, tutustuimme netissä. Puhuimme kaikesta.. aivan kaikesta. Puhumme vieläkin kaikesta, voin kertoa hänelle itsestäni lähes kaiken. Myöhemmin kuvioihin tuli seksi, kun huomasimme että fantasioimme molemmat täysin samoista asioista. Olemme toteuttaneet fantasioitamme ja nautimme molemmat. Meidän suhdettamme voisi kutsua ehkäpä myös ystävyydeksi, koska kyllä me käymme välillä lenkillä ja vain puhumme. Hän tuo elämääni valoa, toimintaa :) 

Liikunta ja syöminen. Olen lihonut kesän jälkeen huomattavasti, mutta olen edelleen normaali&alipainon rajamailla. Yritän kovasti laihduttaa. Painoindeksi pitää saada 16. Olen opetellut uudestaan oksentamaan, siitä olen tyytyväinen. Pelkään vain hampaideni ja kurkkuni puolesta. Olen lisännyt liikuntaa hyvin paljon. Eilen kävin kuntosalilla. Lenkit koirani kanssa ovat paljon pidempiä, teen lihaskuntoa. Syön kyllä, mutta hyvin vähän, Pääosin ruokani koostuu hedelmistä, marjoista, kasviksista ja soijaproteiinijuomasta. Sekä tietysti teestä, johon olen aivan hulluna. Juon yleensä vihreää teetä, joka lisää aineenvaihduntaa.

Minulla on ollut hyvin omituinen vuosi, hyvin omituinen. Paljon on tapahtunut asioita. Hyviä ja pahoja asioita. Olen noussut lähes pohjalta pinnalle, uponnut taas pohjalle, noussut taas.. Nyt olen laskuvaiheessa. Hyvin rankassa laskuvaiheessa. Olen alkanut satuttaa itseäni taas, olen ruvennut pelleilemään syömisten kanssa vielä rankemmin kuin ennen, erilaiset päihdekokeilut ovat tulleet kuvioihin...  Tulevaisuus pelottaa hyvin paljon, tuntuu siltä että ei jaksaisi elää. Muutama tietty syy tässä elämässä kuitenkin saa minut jatkamaan, yrittämään. Asiat selviytyy kyllä. Minä selviydyn ja pärjään, joskus. En pärjää ehkä juuri nyt, mutta joskus minä pärjään. Aion näyttää itselleni, että minusta on siihen.