On mullakin aika olla koneella. Heti aamusta :D NÖRDEEE... No paskat. Olen aivan sairaan vähän nykyään koneella, kun en yksinkertaisesti ehdi. Oikeastaan nytkin voisin olla tekemässä jotain aivan muuta. JOtain fiksumpaa...

Juon teetä ja fiilistelen musiikilla. Tämä on näitä aamuja, kun naurattaa.. Vaikka tulevaisuus häilyy liian todellisena ja aivan liian lähellä korvan juurea. Ne kuiskii sanoja: Sä et selviä, mene pois, sä et jaksa, sä et pysty, sä olet huono. Minä yritän hävettää niitä. Minä pystyn mihin vaan ja en edes voi enää uskoa. Ahdistus.

Eilis ilta oli taas ihan kiva. Minä olin kuulema uskomattoman seksikkään näköinen :). Kädet liikkuiva kehollani, suu liikkui enemmän kehollani kuin yleensä. Me jopa suutelimme (emme yleensä suutele). Oli kivaa kyllä, mutta edelliskerta oli tuplasti parempi... ja minuu panettaa taas. Voisin panna kaiken liikkuvan kanssa :D Eikun oikeasti, se on vakava asia... Panetus. KOitanko ehkä paikata sillä jotain?

Panokaverini yritti puhua minulle järkeä siitä, että käy lukio... Haukuimme vaihteeksi yhteiskunnan ja ihmiset. Ihmiset eivät ole ihmisiä meidän silmissämme, me olemme nostaneet itsemme heidän yläpuolelle. Puhuimme luonnosta ja siitä kuinka puut oikeasti puhuvat. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta ei ihmiset sitä kuule.

Katsoimme erään elokuvan, joka oli aivan sairaan psykedeelinen... Aika hauskaa. Varsinkin, kun sen katsoi super väsyneenä. Onnistuin kaatamaan tuoremehut lattialle :D

Olin kotona kello 1. Eikä hmm... äiti. Äiti jota vihaan, ole vielä valittanut.. Katsotaan missä välissä hän valittaa. Mutta vitut minua kiinnosta.

Olen itserakas, joka aamu tuijotan peiliä ja totean olevani nätti. Voisin jäädä peilin eteen istumaan ja hymyilemään itselleni, olen kaunis, kaunis. Tänään mustelma käsivarrestani on haalistunut... Teeni on kuumaa.

Outoa kirjoittaa aamusta, mutta toisaalta olen kuullut että aamusta pitäisi kirjoittaa. Heti herättyään, koska silloin alitajunta on ns. päällä ja aamuisin (juuri herättyä) kun kirjoittaa niin tulee esille se aidoin luonne.

Torstaina taas menossa yhdelle toiselle kaverille, tiedä sitten jaksanko häntäkään. Vitun väliä. PItää ottaa kouluun muuten evästä, en kestä tätä päivää.

Silti minua itkettää ja ahdistaa. Miten tänne muka voi sopeutua? Minua ahdistaa... Syöminenkin ahdistaa. Hassua, kun vittuilen niille jotka laihduttaa, mutta teen itse ihan samaa :D  Mutta mäpä teen sen salassa... Ja enköhän mä sinänsä onnistukkin. Silleen. Pitää ottaa jotain pientä kouluun tänään mukaan. Pitää syödä säännööllisin väliajoin.

Kuuntelen jotain ihme massamusiikkia näin aamusta heti. Voisin kuunnella jotain fiksumpaakin. Pitäisi ostaa mp3:sen pattereita ja laittaa sinne uutta musiikkia.

Haluaisin kovin elää hetkessä ja pyrin siihen, mutta aina muistot tunkeutuu. Ne tulevat päähäni välähdyksinä ja minä suljen silmäni, ravistan päätäni. Yritän unohtaa. Tai tulevaisuus pyrkii pintaan mielessäni, toiveina ja unelmina joiden tiedän olevan aivan mahdottomia. Sitten haluan vain itkeä. Se on aika säälittävää. Joskus uskoin, että kaikki on mahdollista. Mutta ei enää en usko vittu mihinkään....

Tuo panokaverinikin joku mättää hänessäkin. Pidän hänen seurastaan, mutta hänessäkin on jotain vikaa. Ehkä vika on minussa. Vaadin mahdottomia, haluan aina muualle ja pois. En viihdy kenenkään kanssa missään. MIksi ihminen on sosiaalinen olento?

HUkkasin eilen lapaseni, en tiedä missä ne ovat. Pitäisi etsiä toiset. Milloin nuo saakutin pakkaset loppuu? Ei varmaan taas ikinä.

Kello juoksee, juoksee, juoksee. Minä vihaan aikaa. Sitä on aina liian vähän tai liikaa. Tulevaisuus lähestyy uhkaamatta,  Ihmiset lähestyy uhkaavana. Anna minä huudan, huudan.. Missään ei ole hyvä ole. Help me!  Eikä kukaan osaa auttaa, vittu lääkkeitä. Kemiallisia lääkkeitä ja päihteitä, kirjoittaminen, lenkkeily, musiikki ja harrastus. Ne helpottaa hetkeksi. NIin ja nukkuminen toki. Mutta lopullinen helpotus olisi matka pois täältä.

"Jos petät luottamuksen,en käännä toista poskea.
Siellä mistä mä tuun ei vaan ystävyyttä osteta.
Tiet eros, nyt käännän sivuu.
Täs vaihees sun on aika jäädä sivuun.
Vaik ne sanoo: "aika parantaa haavat".
Jos käännät takin, pysyn aina pahalla naamal.
Tiet eros, nyt käännän sivuu,
täs vaihees sun on aika jäädä sivuu.""