Tämä on hirveää. Unissani näen unta koulusta. Minun fyysinen kehoni on lopussa. Sen iho karisee ja kutiaa, vaikka käytänkin erittäin säännöllisesti perusvoiteta ja nyt olen laittanut vielä ns. erikoisvoiteta. Mikään ei auta. Nilkkani, pohkeeni ja reiteni ovat kipeät. Alavatsaani vihloo välillä. Rintalastani on hyvin kipeä, aivan kuin se painuisi sisäänpäin painaen kehkoja. Happi loppuu. Ranteeni ovat kipeät ja päähäni särkee. Oksettaa, huimaa ja pyörryttää. Nämä ovat psykosomaattisia oireita, kaikki. Ahdistus.

Silti ihmettelen sitä energian määrää mikä minusta löytyy. Olen siellä ja täällä, vaikka väsyttää. En ole lähes koskaan kotona. Ainoastaan pieniä pätkiä kerrallaan.

KOulu ahdistaa aivan liikaa. Tänään siellä on kaksi erityisesti ahdistavaa asiaa. Yök, yök. Mietin lintsausta, mutta ei en minä aio olla pelkuri. Menen kouluun pelkäävänä ja kasvatan itselleni kuoren johon ei kukaan voi iskeä. Olen hyökkäys asemissa.Opettajat ovat alapuolellani. Vihaan niitä. Vihaan niitä.

Tahdon oksentaa. Tahdon oksentaa kaiken ruuan pois, kaiken vain pois. Tahdon oksentaa pahan olon pois.. Ja minä oksennan vain paperille sanoja. Sanoja jotka tulevat suoraan päästäni edes ajattelematta niitä.

Päähäni sattuu, hiukseni pitäisi leikata ja värjätä. HUonekkin pitäisi siivota. Tänään alkaa loma ja huomenna pitäisi lähteä jonnekkin.. Isälle. Vittu mua kiinnosta ollenkaan. .Mitä mä sielläkin teen? Ihoni menee huonoon kuntoon siellä. Voin lukea kirjoja. Olla koneella ja katsella tv:tä. Syödä. Syödä ja syödä.

Pää räjähtää. Elämästä ei tule yhtään mitään. Tahdon jäädä nukkumaan, tahdon tappaa.