Olen hakannut kättäni viimeiset puolituntia. Se on punertava kipeä ja turvonnut. Ja silti tiedän, että siihen ei edes tule mustelmia. Tahdon käteni mustelmille.

Peruin tänään toisen harrastukseni, jätin menemättä. Toiseen menen.

Tulevaisuus ahdistaa ja siksi yritän olla ajattelematta sitä. Tiedän, että mua ei ole tehty elää vanhaks... Vaikka kuinka yrittäisin en koskaan onnistu. Minä en edes tiedä mitä haluan. Joo kasvukipuja. Minä vihaan ihmisiä, vihaan, vihaan, vihaan ja kyllä. Minä olen jotain paljon parempaa kuin ihmiset, siksi en voi sopeutua tähän näiden likaisten olioiden elämään. Minuun sopii kaikki narsistin piirteet.

Olen kovin väsynyt ja jaksamaton, en voi sopeutua. En vastaa seurauksista, en siitä mitä teen itselleni tai muille.

Lopetan koulun. Ja ne vinkuu: Jää tänne, jää tänne.. Jää edes tähän kaupunkiin. Ha paskat, luuletteko tosissanne merkkaavanne mulle jotain? HÄ?

Ainoastaan kaksi ystävääni (jotka eivät edes asu tällä paikkakunnalla.) Ja joita kohtaan tunteeni ovat haalistuneet huomattavasti. Ei mene kauaa niin en välitä heistäkään enää paskaakaan. Mutta he eivät päästä irti minusta, mutta siinähän roikkuvat.

Ja panokaverini, hän merkitsee minulle yllättävän paljon. Viihdyn hänen seurassaa, mutta hänkään ei ole ihminen. Me olemme ihmisten yläpuolella. Hän on tasoani.. Häneltä saa hyvää seksiä, aivan liian hyvää. Saan olla narttu, saan maata lattialla sidottuna... Panettaa. Panettaa niin kuin aina.

Seksi ratkaisee ongelmani hetkeksi, itsetyydytys myös.

Tänään on ollut vaikea olo ja kuten huomaatte ajaudun yhä syvemmälle pahaan oloon ja hulluuteen. Ja ne sanoo: hae apua... No vittu keltä?? Oon sulkeutunut. Vaikutanko enää ihmiseltä?  No en... Ja hei mä hain apua. Mä käyn vittu kerran viikossa juttelemassa jossain nuorisopsykiatrisella poliklinikalla. Minä puhun siellä suoraan. Olen käynyt kaksi vuotta, eli olen hakenut apua. Joten lopettakaa se saatanan vikinä, vitun itiöt.

Mutta mitäpä minä selittämään, ette te ymmärrä.

Sanotaan, että olen kykenemätön rakkauteen. Mutta en minä ole. Minä rakastan monia asioita. Eläimiä. Minä rakastan eläimiä. Minä rakastan luontoa. Minä rakastan pitkiä suihkuja. Minä rakastan seksiä. Minä rakastan musiikkia...Olen kykenemätön rakastamaan ihmisiä. Se on vain positiivista.

Minulla on unelma, unelmia. Mutta ne eivät voi toteutua. Antaa olla... Antaa kaiken mennä, en välitä enää mistään.