Luin koko loman kirjoja. Kävelin lumisateisessa metsässä ja nauroin. Kävelin järven jäällä ja itkin, hakkasin itseäni päähän. Katselin tv:tä, raivostuin tv:sen. Näin rakkaita ystäviä, ahdistuin heidän seurassaan. Olin kuumeessa. Näin sukulaisia. Piirsin ja maalasin. Kirjotitin yhteiskuntafilosofisia esseitä. Olin kaupoissa, istuin autoissa, kuuntelin musiikkia. Vietin aikaani koirien kanssa.

Kasvoin lomalla paljon paljon. Viikonloppuna näin erästä kaveriani, meidän suhteemme on alkanut lähestyä entisestään. Pian olemme jo ystäviä, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Hänen kanssaan on hauskaa ja rentouttavaa. Näinpä myös panokaveriani. Ilmassa oli omituista tunnelmaa.. Luulen, että molemmat ajattelivat samaa "Olemme toistemme unelmia, mutta tästä puuttuu jotain". Näinhän se on. Hän sopisi seurustelukumppanini vaatimuksiin ja minä hänen, mutta ei jos suhteestamme tulisi seurustelua ei se toimisi enää. Haluan pitää hänet vain panona ja hyvänä ystävänä. Hyvä näin. Oli muuten taas hyvä sunnuntai, minua kuristettiin ensimmäistä kertaa seksin aikana :)

Koulu päivä on ollut täynnä kyyneleitä. Täyttä paskaa koko koulu. Lähdin kesken päivän. Ja huomenna joku vitun keskustelu ryhmänohjaajan kanssa... Pelkään. Lääkkeet auttaa taas vaihteeksi. Minä en vastaa seurauksista. En siitä mitä minulle tapahtuu, enkä siitä mitä ryhmänohjaajalle tapahtuu. En vastaa enää mistään.

Haluan vain kuolla.